Arto Satosen viikkoviesti – laittomat lakot ja kuntauudistus keskustelussa presidentinvaalissa
20.1.2012
Presidentinvaalin 1.kierroksen loppusuoralla poliittisen keskustelun ytimeen ovat nousseet mielenkiintoiset aiheet: Laittomat lakot ja kuntauudistus. Aiheet ovat mielenkiintoisia, mutta kumpikaan niistä ei kuulu presidentin toimivaltaan.
Ehdokkaat erimieltä laittomista lakoista
Neljä vuotta työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana toimineena olen joutunut seuraamaan laittomia lakkoja hyvin läheltä. Niitä on monenlaisia. Ymmärrettävimmät ovat hetkelliset mielenilmaisut esimerkiksi suurten irtisanomisten yhteydessä. Osa johtuu ay-liikkeen keskinäisestä välien selvittelystä, kun riidellään siitä mihin liittoon kuulutaan ja mitä työehtosopimusta noudatetaan.
Kaikkein vahingollisimpia laittomia lakkoja ovat ne, jossa pieni ryhmä suuttuu jostakin yksittäisestä asiasta ja ryhtyy lakkoon varoituksetta. Vahingot ovat näistä mittavia paitsi työnantajalle, niin myös asiakkaille ja toisille työntekijöille. Kun AKT pysäytti laittomalla lakolla Suomen viennin, niin moni pienyrittäjä menetti luottamuksen ulkomaisen asiakkaan silmissä ja työpaikka vaarannettiin myös vientiyritysten duunareilta. Ahtaajien työtaistelussa menetettiin 100 miljoonaa jo ensimmäisenä seisokkipäivänä.
Lentokentällä eri henkilöstöryhmillä on myös ollut laittomia lakkoja, joka on vaarantunut koko Suomen lentoliikenteen uskottavuuden ulkomaalaisten asiakkaiden silmissä ja siten myös alalla toimivien ihmisten työpaikat. Kun sitten lakkosakkoja näistä suuren vahingon aiheuttamista lakoista maksetaan, niin ne useimmiten ovat vain promilleja aiheutetuista vahingoista. Esimerkiksi Finnairille 6,7 miljoonan euron vahingot aiheuttaneesta ensimmäisestä laittomasta lakkoaallosta seurasi Ilmailualan Unionille 13000 euron sakot, eli sakkojen määrä oli vain 2 promillea aiheutetuista menetyksistä.
Ruotsissa laittomista lakoista on päästy eroon. Siellä työmarkkinaosapuolet ovat kyenneet sopimaan pelisäännöistä, joilla erimielisyydet ratkotaan ilman yllättäviä työnseisauksia. Juuri tällaista kolmikantaista sopimista pelisäännöistä on ehdottanut myös Sauli Niinistö ratkaisuna laittomiin lakkoihin. On todella hämmästyttävää, että neljä presidenttiehdokasta (Arhinmäki, Lipponen, Haavisto ja Soini) ilmoittivat hyväksyvänsä laittomat lakot.
Minun ääntäni ei saa ehdokas, joka antaa tukensa sille, että esimerkiksi AKT voi puolustaa jäsentensä erityisetuja suhteessa muihin työntekijöihin takapuoli penkkiin ja vienti stoppiin toimintatavalla! Vastuullinen päätöksentekijä ymmärtää, että tähän asiaan on löydettävä Ruotsin mallin mukainen ratkaisu, jossa riidat voidaan sopia sivistyneesti ja ilman työseisauksia.
Kuntakartalla hämmennetään presidentinvaaleja
Julkisuuteen vuodettu keskeneräinen kuntakartta on myös noussut presidentinvaalien puheenaiheeksi. Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin valitettavasti kuuluu toimintatapa, että vaalien alla aina joku vuotaa asiakirjan, josta uskoo olevan poliittista hyötyä. Valitettavan hyvin tämä epämoraalinen toimintatapa näyttää toimivankin, sillä turuilla ja toreilla puhutaan juuri nyt kuntarakenteesta lähes yhtä paljon kuin presidentinvaaleista.
Kuntauudistusta ei kuitenkaan ratkaista presidentinvaaleissa, vaan päätöksenteko lähtee liikkeelle helmikuun lopulla saatavasta Valtionvarainministeriön virallisesta esityksestä, johon sitten jokainen kunta itsenäisesti valtuustotasolla ottaa kantaa. Uudistus on tarpeellinen, mutta nyt esillä ollut kuntakartta ei varmastikaan jää lopulliseksi, ei Pirkanmaalla, eikä muuallakaan.
Presidentinvaaleissa loppusuora – kampanja kiihtyy
Sunnuntaina on siis vaalipäivä ja silloin on viimeinen hetki vaikuttaa ensimmäisellä kierroksella Suomen presidentin valintaan. Nyt kannattaa olla aktiivinen! Itse annan ääneni Sauli Niinistölle Sastamalan Muistolan koululla ja vaalituloksia jännitetään isolla porukalla Tampereen komediateatterilla. Tervetuloa mukaan!
Tarvitsemme presidentin, joka on Suomella töissä
16.1.2012
Heti uuden vuoden aluksi suomalaiset äänestävät uuden presidentin. Kyse on hyvin merkittävästä valinnasta. Vaikka presidentin muodollista valtaoikeuksia on vähennetty, niin suoralla kansanvaalilla valittu ja aktiivisesti kantaa ottava presidentti on vahva vaikuttaja myös niissä asioissa, jotka eivät suoraan kuulu hänen päätösvaltaansa. Presidentin merkityksestä kertoo myös se, että vaaleista toiseen juuri presidentinvaaleissa äänestysprosentti on kaikkein korkein.
Minkälaisen presidentin Suomi juuri nyt tarvitsee? Siihen saa parhaimman vastauksen, kun paikallistaa missä me juuri nyt olemme. Suomi on vuosia menestynyt hyvin, koska vientimme maailmalle on vetänyt hyvin. Lähes joka toinen käyttämämme euro tulee viennin ansiosta maan rajojen ulkopuolelta ja joka neljäs Euroopasta. Jos siis Euroopalla menee huonosti, niin myös Suomella menee huonosti.
Me tarvitsemme presidentin, joka tuntee talouden realiteetit ja rahamarkkinoiden toiminnan ja kykenee vaikuttamaan siihen mitä päätöksiä Euroopan tasolla tehdään. Me emme tarvitse presidenttiä, jonka ainoa viesti kansalaisille on se, että suljetaan ovet Eurooppaan ja pyritään omaan valuuttaan. Jos Suomen kaltainen pieni valtio eristäytyy, niin se ei kykene pitämään lähellekään nykyistä elintasoaan.
Suomi tarvitsee myös presidentin, joka näkee eteenpäin. Edessä ovat suuret rakennemuutokset niin työmarkkinoilla, kunnissa, puolustusvoimissa kuin koko julkisella sektorillakin. Me emme tarvitse presidenttiä, joka vain turvaa vanhaa, eikä uskalla puuttua ongelmiin. Kilpailukyvyn vahvistaminen, työllisyyden edistäminen ja syrjäytymistä vastaan taisteleminen ovat toki hallitukselle kuuluvaa sisäpolitiikkaa, mutta presidentti voi omilla kannanotoillaan ohjata asenteita siihen suuntaan, että löytyy yhteinen tahtotila, jolla Suomea uudistetaan siten, että me kuulumme maailman parhaiden maiden harvalukuiseen joukkoon myös 2020-luvulla.
Presidentin tehtävässä hyvin tärkeää on vastuun kantaminen. Presidentti ei aja yhden puolueen, eikä minkään eturyhmän, vaan suomalaisten etua. Hänen tehtävänään on puolustaa suomalaisia intressejä maailmalla, liittyivät ne sitten talouteen, turvallisuuteen tai ulkopolitiikkaan.
Tunnen henkilökohtaisesti kaikki ehdokkaat, koska jokainen heistä on ollut kolleegani eduskunnassa. Jokaisella ehdokkaalla on ansionsa ja puutteensa. Silti valintani on helppo. Juuri nyt presidentiltä edellytetään kansainvälistä talousosaamista, valmiutta ottaa arvojohtajana kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja suoraselkäisyyttä maan johdossa. Me tarvitsemme presidentin, joka on Suomella töissä ja tiedän kuka on paras valinta tehtävään.
Helsinki Times: Arto Satonen – We must think beyond the recession
16.1.2012
There are currently around 60000 people of foreign background working permanently in Finland, and between 35,000 and 40,000 temporary workers of foreign origin in the country. The latter group in particular are highly susceptible to sudden changes in economic conditions. But despite the economic slump, Finland will not get by without immigrant labour.
Foreign-born residents make up about five per cent of the Finnish population, with a slightly lower proportion of the overall workforce being foreign-born. Foreign-born workers are highly concentrated in those branches of the service sector that suffer from persistent labour shortages – areas such as cleaning, farming and horticulture, transportation, and the care sector. In boom times, there are also plenty of workers of foreign origin in the construction and metal industries. In addition to all the aforementioned areas, there are many highly educated employees of foreign origin in the larger companies, the third-level education sector, and in research institutes.
Finland makes use of a so-called “right of labour availability consideration” (saatavuusharkinta), according to which immigrants from outside the European Union can be employed only if a suitable employee cannot be found from the country’s existing residents. In practice, this means that a position has to remain open for several weeks at the employment office before a non-EU jobseeker can be considered. The labour availability consideration slows down the recruitment process and occasionally creates situations in which employers and the authorities have very different understandings of workforce availability. Currently eighteen per cent of employers in the service industry have difficulties in recruiting staff, whereas the corresponding figure for the industrial sector overall is only four per cent. The right of labour availability consideration could be loosened to allow sectors with persistent recruitment difficulties to be excluded from it.
Bringing one’s family to Finland is extremely difficult even for employees from non-EU countries who are fortunate enough to have permanent work here. According to the law, a provider for a family of four must earn at least 2400 euros a month after tax in order to be able to relocate his or her family to Finland. In practice, getting work before one is permanently resident in the country is very difficult. Lowering the required minimum income level and taking a more realistic view of accommodation and other living expenses would be a sensible move on the part of the Finnish authorities.
Over the coming decade, the proportion of native Finns of working age will decrease when the older generation of workers transfer to retirement; at the moment, between 15,000 and 20,000 retire from the workforce annually. To keep labour markets running smoothly, there are basically two options: work can be made more productive either by increasing the amount of foreign workers in Finland, or by transferring jobs to other countries. The latter is the worst possible option, of course, so we should strive to make the best of the former option.
As we enter a new year, dark clouds are still hanging over the European economy. If they bring deepening recession to this country, the demand for foreign labour here is likely to drop, at least temporarily. Over the long term, however, foreign labour is essential to our future prosperity. The first thing we should do is ease some of the restrictions imposed by the right of labour availability consideration, and introduce more reasonable minimum income requirements for non-EU workers who want to bring their families here.
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta – paikallisia yrityksiä hyödynnettävä myrskyvaurioiden korjaamisessa
10.1.2012
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta
Tiedote 10.1.2012
Paikallisia yrityksiä hyödynnettävä myrskyvaurioiden korjaamisessa
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta peräänkuuluttaa paikallisten yritysten hyödyntämistä myrskytuhojen korjaamisessa. Tapaninpäivän ja sitä seuranneiden myrskyjen johdosta tuhansia kotitalouksia, yrityksiä ja maatiloja oli päiviä, jopa viikkoja ilman sähköä. Korjaustöissä ei kuitenkaan käytetty kaikkea saatavilla olevaa osaamista.
- Laajemman vaurion tapahtuessa jakeluverkon korjauksessa on tulevaisuudessa hyödynnettävä välittömästi kaikkia paikallisia sähköasennusyrityksiä ja metsäalan ammattilaisia. Näin ei esimerkiksi tapahtunut kotipaikkakunnallani Sastamalassa, kertoo maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Satosen mukaan laajat sähkökatkot etenkin talvisaikaan vaativat ripeitä korjauksia. Erityisesti kotieläintiloilla sähkönsaanti on elintärkeää. Tällaisessa tilanteessa on tehtävä kaikki voitava. Myös niiden yritysten, joilla on yksinoikeus sähköverkon huoltoon, pitää ottaa käyttöön kaikki saatavissa oleva paikallinen apu.
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta kiittää elinkeinoministeri Häkämiehen ripeää toimintaa sähkön jakelujärjestelmän toimintavarmuuden parantamiseksi. Ministeriössä on käynnistynyt työ, jonka toimeksiantoon sisältyy varautumistason parantaminen, verkkoyhtiöiden korvausvelvollisuuden tarkistaminen, erityistoimet maakaapeloinnin nopeuttamiseksi, neuvottelut maantielain muuttamisesta ja sähköyhtiöiden asiakastiedottamisen parantaminen.
- On erittäin tärkeää, että jakeluverkoston maakaapeloinnin nopeuttamista ja sen kustannukset eri toteutusvaihtoehdoissa selvitetään. Myös sähköyhtiöiden korvausvelvollisuutta on syytä muuttaa siten, että se kannustaa yhtiöitä vähentämään häiriöalttiutta, toteaa Satonen.
Lisätietoja: kansanedustaja Arto Satonen, puh. 050 5113110
Arto Satosen viikkoviesti – presidentinvaalit Suomessa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa
5.1.2012
Vuosi on vaihtunut ja vaalivuosi alkaa täydellä teholla. Presidentinvaaleissa on loppukirivaihe. Ennakkoäänestys alkaa jo ensi viikolla. Presidentti valitaan v. 2012 Suomen lisäksi myös Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Myös näistä vaaleista löytyy tietoa tästä viestissä.
Niinistön ylivoima jatkuu gallupeissa – äänet ratkaisevat
Sauli Niinistön kannatus on ollut gallupeissa hyvin vakaasti 48 – 52 prosentin välillä niiden äänestäjien keskuudessa, jotka ovat jo päätöksensä tehneet. Epävarmojen määrä on kuitenkin merkittävä ja siksi aktiivisen vaalityön tekeminen loppuun asti on tärkeää. Kilpailu Niinistön takana on tasainen. Toistaiseksi kukaan ei ole noussut varteenotettavaksi haastajaksi Niinistölle. Vaaleja ei kuitenkaan ratkaista gallupeissa, vaan vaalipaikoilla. Sen vuoksi on tärkeää, että mahdollisimman moni lähtee äänestämään.
Sauli Niinistö ei ole gallupien kärjessä sattumalta. Sauli Niinistö on pitkän yhteiskunnallisen uransa aikana saavuttanut suomalaisten luottamuksen suoraselkäisenä päätöksentekijänä. Hänen kautensa valtiovarainministerinä ja eduskunnan puhemiehenä olivat vakuuttavat. Hänen kansainvälinen kokemuksensa Euroopan investointipankin varapääjohtajan tehtävissä on myös erityisen arvokas juuri nyt, kun rahamarkkinaosaamista tarvitaan myös Suomen ylimmässä johdossa.
Niinistöllä on siis paljon takanaan, mutta hänellä on myös paljon edessään. Koko puhemieskautensa ajan Niinistö oli hyvin aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka otti terävästi kantaa ajankohtaisiin asioihin. On kaikki syy olettaa, että Sauli Niinistöstä Suomi saa aktiivisen presidentin ja arvojohtajan, joka ajaa suomalaisten etua ja ottaa kantaa silloin, kun siihen on tarvetta.
Tästä eteenpäin vaaleihin asti kierrän Cafe Niinistöissä ja muissa kampanjatilaisuuksissa Pirkanmaalla ja muuallakin Suomessa. Muutamilla paikkakunnilla olen jo ehtinyt käymään joulukuun puolella tai tammikuun alussa, mutta kiertuelista tästä päivästä eteenpäin löytyy tämän viestin lopusta. Tervetuloa tapaamaan!
Äärisuunnat vahvistuvat Yhdysvalloissa
USAn presidentinvaalit käynnistyivät Iowassa. Republikaanien vaalit voitti 8 äänen erolla Mitt Romney, jota pidetään vahvimpana haastajana presidentti Obamalle. Hyvin lähelle Romneya pääsivät kuitenkin uskonnollisen oikeiston ehdokas Rick Santorum ja libertaristi Ron Paul. Erityisen huomattavaa on yli 21 prosenttia äänistä saaneen Paulin menestys nuorten keskuudessa.
Ron Paul on 76-vuotias kongressiedustaja, joka edustaa yövartijavaltio-ajattelua puhtaimmillaan. Paulin poliittinen ohjelma sisältää tuloverosta luopumisen, kaikkien sosiaalitukien lopettamisen, kehitysavun lopettamisen, sekä lisäksi USAn eroamisen NATOsta ja YKsta. Kun tällä ohjelmalla ollaan esivaalissa ykkönen nuorten äänestäjien keskuudessa ja samaan aikaan suuri joukko nuoria mielenosoittajia on viikkokausia ollut vaatimassa kuolemaa Wall Streetille, niin ei voi olla tulematta siihen lopputulokseen, että USAssa molemmat äärisuunnat vahvistuvat. Tällä kehityksellä voi olla arvaamattomatkin seuraukset.
Venäjällä etsitään Putinin haastajaa
Suuret mielenosoitukset ovat Venäjällä tehneet hallituksen aseman entistäkin tukalammaksi. Mielenosoittajien tyytymättömyys ei kohdistu pelkästään Putiniin, vaan koko duumaan. Siksi on epätodennäköistä, että yksikään duuman oppositiopuolueiden presidenttiehdokkaista pystyisi uskottavasti haastamaan Putinin presidentinvaaleissa. Oppositio etsinkin duuman ulkopuolelta henkilöä, joka kykenisi yhdistämään opposition ja haastamaan Putinin vaaleissa. Aika näyttää löytyykö sellainen henkilö ja kuinka rehelliset vaalit saadaan aikaan.
Mielenosoitukset kumpuavat yleisestä tyytymättömyydestä asioiden tilaan Venäjällä. Tuloerot ovat suuret, terveydenhoitojärjestelmä ontuu pahasti ja korruptio on laaja ongelma. Erityisesti miesten keskimääräinen elinikä on alentunut hurjasti ja on tällä hetkellä jopa 20 vuotta suomalaista tasoa alhaisempi. Talous on edelleen pitkälti riippuvainen raaka-ainemarkkinoista. Jopa koulutettujen ja kyvykkäiden nuorten työnsaannissa on vaikeuksia ja siksi monet lahjakkuudet lähtevät ulkomaille. Putinin hallinnon legitimiteetti perustuukin lähinnä siihen, että mahdollisen vallanvaihdoksen pelätään johtavan sekasortoon.
Edessä on siis mielenkiintoinen vaalivuosi 2012.
Oma kiertueeni Niinistön vaalitapahtumissa tästä päivästä eteenpäin:
la 7.1. klo 10-13 Oriveden tori
ma 9.1. klo 11-12 Tampereen Cafe Niinistö
ma 9.1. klo 13-16 HAMK, Valkeakoski
ma 9.1. klo 17-18 Kangasalan kirjasto
ti 10.1. klo 10-11 Koskikaran aula, Valkeakoski
ti 10.1. klo 14-15 Tampereen Cafe Niinistö
ke 11.1. klo 14-14.30 Hämeenkyrön seniorien tapahtuma
ke 11.1. klo 16-16.30 Tampereen Cafe Niinistö
to 12.1. klo 14-15 Nokian Cafe Niinistö
pe 13.1. klo 14-15(?) Ruoveden S-Market
pe 13.1. klo 16-17 Ravintola 66, Virrat
pe 13.1. klo 19-> Pakkahuone, Tampere (myös Sauli Niinistö paikalla)
la 14.1. klo 10-> Punkalaitumen tori
ma 16.1. klo 10-> Koiviston kotileipomon kahvila, Ikaalinen
ti 17.1. klo 14-15 Helsingin Cafe Niinistö
pe 20.1. klo 9-10.30 Urjalan tori
la 21.1. klo 9-> Vammalan tori
la 21.1. klo 13-14 Ylöjärven Cafe Niinistö
su 22.1. klo 18-> Vaalivalvojaiset Tampereella
Tampereen kasvu vaatii liikenneinvestointeja
2.1.2012
Tampereen seudun väestönkasvu on 4500 ihmistä vuodessa. Valtaosa uusista asukkaista tulee ympäristökuntiin, mutta käy työssä Tampereella. Väestönkasvu lisää paineita liikenneinvestointeihin Tampereen seudulla. Painetta on kehittää Tampereen sisäistä julkista liikennettä ja lähiliikenettä, sekä purkaa liikenteen solmukohtia täsmäinvestoinnein.
Juuri nyt eniten puhutaan pikaraitiotien rakentamisesta. Pikaraitiotie on kiistatta tulevaisuutta. Sen vahvuuksia on erottuvuus muusta liikenteestä, riittävän tiheä vuoroväli ja nopea kulku. Lisäksi Tampereen maantieteellisen rakenteeseen pikaraitiotie sopii hyvin. Hervannasta keskustan kautta Lentävänniemeen ulottuva raide tavoittaa valtaosan Tampereen keskeisistä paikoista.
Pikaraitiotien kustannusarvio mitouttuu noin 180 miljoonaan. Valtion normaali tuki joukkoliikennehankkeille on kolmannes kustannusarviosta eli 60 miljoonaa euroa. Vuosien 2012 ja 2013 osalta liikenneinvestointirahat menevät jo päätettyjen hankkeiden loppuunsaattamiseen. Näiden joukossa on Tampereen rantatunneli. Vuosille 2014 ja 2015 on uusiin hankkeisiin rahaa käytetävissä yhteensä 200 miljoonaa euroa. Näistä rahoista taistelee monet jo pitkään odottaneet hankkeet, yhtenä joukossa on Pirkanmaalle tärkeä Hämeenkyrön ohitustie kolmostiellä.
Pikaraitiotien valtionrahoituksen varmistamiseksi on välttämätöntä saada siitä maininta liikennepoliittiseen selontekoon, joka tulee ministeriöstä eduskuntaan ensi keväänä. Tampereen tavoittelema toteutusaikataulu on haasteellinen, mutta ei mahdoton. Rakennustöiden käynnistyminen vuonna 2015 edellyttää kuitenkin valtion rahoituksen varmistamista koko hankkeelle, vaikka valtiontuki pääosin tulisikin myöhemmille rakennusvuosille.
Pikaraitotie on merkittävä parannus Tampereen sisäiselle joukkoliikenteelle. Ympäristökuntien kannalta on tärkeää kehittää myös lähiraideliikennettä. Tämä tarve on tunnustettu valtionkin taholta, mutta rahoitustason niukkuus vaikuttaa toteutusaikatauluihin. Tavoitteeksi on kuitenkin otettava pikaraitiotiehen yhdistetty laajalti pirkanmaata palveleva lähiraideliikenne, koska yhdessä ne mahdollistaisivat huomattavan lisäyksen joukkoliikenteen käyttöön.
Liikennepoliittisessa selonteossa on palautettava teemahankkeille kuuluva rooli. Ne ovat pienehköjä täsmähankkeita, jotka parantavat merkittävästi liikenteen sujuvuutta. Tampereella tällainen pullonkaula on Taysin risteys. TAYSin ja TAMKin laajeneva toiminta lisäävät huomattavasti liikennemääriä risteyksessä ja toimivuuden varmistamiseksi on välttämätöntä l lähivuosina toteuttaa risteysjärjestelyt, joiden hinnaksi on arvioitu 6,5 miljoonaa euroa.
Tampere on valtakunnallisesti liikenteen solmukohta ja kasvukeskus, jonka liikenteen kehittämiseen myös valtion kannattaa panostaa. Tätä viestiä meidän pirkanmaalaisten tulee yhdessä viedä eteenpäin, koska koko maakunta hyötyy keskuskaupunkin kehittymisestä.
Hoitovapaa uusi mahdollisuus omaishoitajille
2.1.2012
Omaishoitajien tarve kasvaa Suomessa väestön ikääntyessä. Omaishoitajaksi ryhtyvä tekee hoitosopimuksen oman kunnan kanssa. Oikeus omaishoidon tukeen ja hoitovapaaseen koskee niitä, jotka ovat lain mukaan määriteltyjä omaishoitajia, ja siten oikeutettuja sopimuksen mukaiseen omaishoitajapalkkioon.
Oleellisinta on, että omainen voi laitoshoidon sijaan asua edelleen omassa kodissaan ja hoidettava saa omaisen kautta läheisyyttä, jota jokainen tarvitsee elämässään.
Omaishoitajalla on ympärivuorokautinen vastuu, mikä tarkoittaa työssäkäyvälle usein vuorottelu- tai virkavapaan hakemista. Jos vapaata ei myönnetä tai jos omaishoidon tarve jatkuu työnantajan kanssa sovitun keston yli, omaishoitajaksi ryhtyvä joutuu käytännössä irtisanomaan työsuhteensa. Yhä useampi hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan omaishoitajina.
Irtisanoutuminen on oikeudenmukaisesti ajateltuna kohtuutonta. Omaishoitaja on jo monesti tehnyt ison taloudellisen uhrauksen vaihtamalla palkkatyön omaishoitajan verolliseen vähimmäispalkkioon, joka on 1.1.2011 lukien pienimmillään vain 353,62 euroa kuukaudessa. Samalla omaishoitajat säästävät omalla työllään yhteiskunnan rahoja huomattavasti, koska esimerkiksi laitoshoidon kuukausihinta vanhainkodissa on vähintään kahdeksankertainen.
Monet ikääntyneitä vanhempiaan hoitamaan jäävät omaishoitajat ovat itse yli 55-vuotiaita. Tämän ikäluokan mahdollisuudet työllistyä uudelleen työmarkkinoilta poissaolon jälkeen ovat mm. työelämää pitkään kartoittaneiden tutkimusten mukaan selvästi muita ikäryhmiä huonommat. Työsuhteen irtisanominen johtaa tällaisessa tilanteessa omaishoitotehtävien päättymisen jälkeen usein työttömyyteen.
Vuonna 2007 jätin hoitovapaata koskevan aloitteen, jonka tarkoituksena oli turvata omaishoitajille mahdollisuus palata takaisin työhönsä omaishoidon jälkeen samaan tapaan kuin alle 3-vuotiasta lasta kotihoidon tuella hoitanut vanhempi. Lakialoitetta tuki 122 edustajaa ja aloitteen allekirjoittaneita oli kaikista eduskuntapuolueista.
Laki tuli voimaan 1.4.2011. ja sen johdosta voimassaolevan työsopimuslain seitsemäs pykälä käsittää nykyisin poissaolon perheenjäsen tai muun läheisen hoitamiseksi aiemman pelkän perheenjäsenen hoitamisen sijaan. Pykälän tekstiin tehtiin laajennus, jossa todetaan seuraavasti: “Jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä.”.
Tämä tarkoittaa siis käytännössä omaishoitajille vahvennettua neuvotteluoikeutta, mikä on merkittävä muutos, koska aikaisemmin omaishoitajilla ei ole ollut työsopimuslaissa lainkaan hoitovapaaoikeutta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että isot työnantajat ja julkiset työnantajat muuttavat linjaansa ja mahdollistavat omaishoitajien jäämisen hoitovapaalle. Pienissä yrityksissä nämä asiat useimmiten hoituvat hyvässä yhteistyössä työnantajan kanssa. Lain tavoitteena on ottaa yksi askel eteenpäin omaishoitajien aseman parantamisessa.
Arto Satosen viikkoviesti – työelämä vaatii rakenteellisia uudistuksia
21.12.2011
Eduskunnan työ päättyi tänään viimeisiin äänestyksiin. Muutoksia budjettiin ei enää äänestyksissä tehty. Nyt eduskunta jää talvitauolle. Seuraavat valtiopäivät alkavat puhemiehen vaalilla 6.2. Itse lomailen joulun ja uuden vuoden välillä pelaamalla shakkia. Tammikuun käytän lähinnä vaalityöhön Sauli Niinistön puolesta. Viikkoviesti jää myös tauolle, mutta palaa vaalitunnelmissa tammikuun puolessa välissä.
Rakenteellisia uudistuksia tehtävä kasvun vahvistamiseksi
Koko syksyn Euroopan rahoituskriisi on hallinnut otsikoita ja tuonut mukanaan pilviä myös reaalitalouteen. Sijoitukset etsivät nyt varmaa paikkaa ja se on tuonut lisää rahaa myös Suomessa toimiviin pankkeihin, joihin markkinoilla luotetaan.
Suomi on edelleen parhaiten menestyviä maita Euroopassa. Se ei kuitenkaan oikeuta meitä viettämään ruususen unta. Sen sijaan meidän on palkkaratkaisun jatkeeksi toteutettava rakenteellinen työurauudistus. On tärkeää, että kykenemme tekemään kestävyysvajetta kaventavia uudistuksia. Luottamus Suomen talouden kantokykyyn myös tulevaisuudessa houkuttelee sijoittamaan Suomeen. Rakenneuudistuksilla voimme siten edistää talouskasvua ja tuoda vakautta kotimarkkinoille.
Ruotsi on viimeiset vuodet johdonmukaisesti lisännyt ihmisten halukkuutta ja mahdollisuuksia osallistua työelämään porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa, korottamalla ansiotulovähennystä, ottamalla käyttöön yhden päivän omavastuu sairaslomaan, alentamalla sosiaaliturvamaksuja ja uudistamalla työmarkkinapolitiikkaa. Näiden uudistusten pitkäaikaisvaikutus bruttokansantuotteeseen on 4,8 prosenttiyksikköä ja tehtyjen työtuntien määrään 6,4 prosenttiyksikköä. Kyse on huomattavista luvuista.
Suomessakin järjestelmä on saatava toimimaan niin, että selvästi nykyistä useampi työikäinen ja työkykyinen on kokoaikaisesti töissä. Ajankohtaisempia kuin koskaan ovat John F. Kennedyn sanat: “Älä kysyä mitä yhteiskunta voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä yhteiskunnan hyväksi”. Juuri tällaista asennetta me tulemme tarvitsemaan vuonna 2012.
Valtion budjetin mukaan Suomi ottaa ensi vuonna 52,5 miljardin budjettiin 7,1 miljardia velkaa. Me olemme vielä vakavarainen eteläeurooppalaisiin verrattuna, mutta velkaantumisen vauhti on huolestuttava. Pääministeri Jyrki Katainen totesikin juuri eilen, että keväällä edessä on säästöjä ja veronkorotuksia. Ne tulevat olemaan kovia päätöksiä. Vastuutonta olisi kuitenkin antaa valtion velkaantua hallitsemattomasti, koska emme voi loputtomasti syödä tulevien sukupolvien pöydästä.
Jos haluat tulla keskustelemaan politiikan syksyn kuumista asioista tai kevään odotuksista, niin huomenna klo 16-17 olen Kimmo Sasin kanssa Koskikeskuksen Linkosuolla kuulemassa mielipiteitä ja ottamassa vinkkejä vastaan.
On kuitenkin aika tehdä töitä ja aika rauhoittua. Huomisen jälkeen omat ajatukseni kääntyvät Jouluun. Toivotan rauhallista Joulua ja hyvää Uutta vuotta!
Arto Satosen viikkoviesti – YLEn rahoitus ja rikkidirektiivi
16.12.2011
Tässä viikkoviestissä käsitellään YLEn rahoitusta ja eduskunnan kannanottoa rikkidirektiiviin.
YLEn rahoitus maaliin
Vuosikausia hierottu YLEn rahoitusmalli saatiin ratkaistua lopullisesti tänään. Kaikki eduskuntapuolueet hyväksyivät ratkaisun yksimielisesti. Tämä on tärkeää, koska YLE on nimenomaan eduskunnan yhtiö, ei hallituksen. Ny tehty ratkaisu varmistaa YLEn rahoituksen 500 miljoonan tasolle, joka mahdollistaa toiminnan kehittämisen nykyiseltä pohjalta. Ratkaisuun sisältyy myös se, että jatkossa jo ennalta arvioidaan YLEn uusien toimintojen markkinavaikutukset.
YLEn toiminnan arvioinnin osalta vahvistetaan merkittävästi johtamani eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan roolia. Ajatuksena on, että YLEn kertomuksen yhteydessä valiokunta arvioi erityisesti sitä, miten YLE on toteuttanut julkisen palvelun tehtävää ja mitkä ovat YLEn toiminnan vaikutukset yksityisille media-alan toimijoille. Myös YLEn arvioinnin valmistelu siirtyy valiokunnan virkamiehen tehtäväksi.
Nyt päätettyä maksujärjestelmää voi pitää hyvänä kompromissina. Perusidea on se, että normaali täysi-ikäinen työssäkäyvä maksaa YLEstä jatkossa 140 euroa vuodessa. Maksu on henkilökohtainen, ei kotitalouskohtainen. Tätä alemmalla maksulla selviävät alle 22000 euroa vuodessa tienaavat ja alle 7800 euroa tienaavilta ei peritä mitään. Yritykset maksavat liikevaihdon mukaan kolmiportaisesti, kuitenkin alle 400000 euron liikevaihdon yritykset vapautetaan maksusta kokonaan.
Lähes kaikkien osalta järjestelmää voi pitää oikeudenmukaisena. Ongelmakohtia on lähinnä kaksi. Niissä perheyrityksissä, joissa 400000 euron raja ylittyy, maksu muodostuu korkeaksi, koska maksajiksi joutuvat sekä yritys, että yrittäjät. Toinen ryhmä ovat ne kotitaloudet, joissa asuu kahta useampia täysikäisiä ihmisiä. Erinomaista on se, että yksinasuvien osalta maksu alenee huomattavasti. Ylipäätään lähes kaikki jäävät voitolle verrattuna nykytilaan, koska vapaamatkustaminen loppuu. Enää ei voi katsoa TVtä maksamatta siitä.
Rikkidirektiiviin haetaan lisäaikaa
Suomelle uhkaa aiheutua huomattavia kustannuksia jo aiemmin sovitusta rikkipäästödirektiivistä. Itämeri on tulossa kokeilualueeksi, jossa laivojen rikkipäästöraja pudotetaan vuoteen 2015 mennessä 0,1 %. Tämä uhkaa nostaa Suomen merikuljetusten hintaa 200 miljoonaa – 1,2 miljardia vuodessa polttoaineiden hintatasosta riippuen. Muutoksesta saatavat ympäristö – ja terveyshyödyt ovat kuitenkin minimaaliset.
Rikkidirektiivi on valitettavasti jälleen kerran yksi esimerkki siitä, että Suomi on ollut hyväksymässä itselleen kohtuuttomia rajoituksia yhteisten ympäristötavoitteiden nimissä. Sen vuoksi onkin oikeutettua, että Suomi saa käyttöönotolle lisäaikaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli asiaa perusteellisesti läpi syksyn ja kävi ilmi, että mitään kustannustehokasta ratkaisua ei ole. Osaan laivoista ei voida edes rikkipesureita teknisesti asentaa. Uuden LNG- polttoaineen käyttöönotto ratkaisee ongelman myöhemmin, mutta tämä järjestelmä on järkevää toteuttaa vain uusiin laivoihin, kuten jo Viking Linen uusimman aluksen osalta tehdäänkin.
Liikenne- ja viestintävaliokunta päätyi esittämään viiden vuoden lisäaikaa rikkidirektiivin käyttöönotolle Itämerellä, mikä tuli myös koko eduskunnan näkemykseksi. Sinänsä on oikein vähentää meriliikenteen päästöjä. On kuitenkin kohtuutonta, että muita tiukemmat säännökset annetaan sinne, jossa kustannukset ovat suurimmat ja hyödyt pienimmät. Jos esimerkiksi Välimeri olisi valittu koealueeksi Itämeren sijasta, niin olisi päästy paljon parempaan hyötysuhteeseen. Itämeren suojelu on tärkeää, mutta siinäkin rikkipäästöillä on hyvin marginaalinen rooli.
Raamiratkaisun sisällä tehtävä järkeviä ratkaisuja
15.12.2011
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen saavuttama raamiratkaisu tuo suomalaisille työmarkkinoille vakautta ja ennustettavuutta. Raamiratkaisun vaihtoehto olisi ollut epäterve liittokohtainen palkkakilpailu ja lakkotäytteinen kevät. Juuri nyt on hyvin tärkeää, että kotimainen vakaus on varmistettu, koska kansainvälinen finanssikriisi joka tapauksessa tuo suuria uhkia talouteen. Raamin sisällä kilpailukykyä voidaan vahvistaa räätälöimällä asioita yrityskohtaisesti.
Osa raamiin sisältyvistä palkankorotuksista päätetään yritystasolla. On tärkeää, että paikallisen sopimisen mahdollisuutta hyödynnetään. Se mahdollistaa palkan maksamisen entistä enemmän suoritetun työpanoksen mukaan. Tasakorotus kaikille voi tuntua tasapuoliselta, mutta se ei motivoi parempiin työsuorituksiin. Sen vuoksi työn vaativuuden huomioiminen yritystasolla on tärkeää. Työpanoksiin sidotut ja oikein mitoitetut palkankorotukset turvaavat myös parhaiten työllisyyden.
Pienyrittäjiä on erityisesti huolettanut raamiratkaisuun sisältyvä kolmen palkallisen koulutuspäivän minimivaatimus. Tämä ei muuta nykytilaa niissä yrityksissä, jossa jokainen työntekijä on jo aiemminkin ollut vähintään kolme päivää koulutuksessa vuodessa. Pienissäkin yrityksissä on kuitenkin monia työntekijöitä, joilla ei ole ollut koulutusta lainkaan.
Koulutuksen tulee olla työntekijää ammatillisesti kehittävää ja yrityksen kannalta järkevää, jotta tämä satsaus maksaa itsensä takaisin. Näitä koulutuspäiviä voidaan hyödyntää esimerkiksi lakiin perustuvien ammatillisten vaatimusten täyttämiseen. Ovat ne sitten tulityökorttiin tähtäävää koulutusta, raskaan liikenteen kuljettajatutkinnon päivittämistä tai ensiapukurssia. Olennaista on se, että työntekijä oppii koulutuksessa asioita, jotka parantavat oman alan osaamista ja lisäävät työturvallisuutta.
Valtio osallistuu koulutukseen tukemalla koulutuspäiviä verotuksessa tehtävän koulutusvarauksen kautta. Perusajatuksena on se, että hyvänä ja kiireenä aikana voidaan rahaa varata koulutuksen käyttöön ja kouluttaa hiljaisempana aikana. Tarkemmat yksityiskohdat selviävät keväällä, kun asiaa valmisteleva kolmikantatyöryhmä saa ehdotuksensa valmiiksi. Pienyritysten näkökulman huomioimiseksi työryhmään on tärkeää saada myös Suomen yrittäjien edustus.