Downshiftaaminen tulee kalliiksi hyvinvoinnille
15.5.2012
Downshiftaamisesta on tullut trendi ja siihen suhtaudutaan asennetasolla yleensä positiivisesti. Pidetään kunniallisena sitä, että ihminen on valmis tinkimään omasta elintasostaan. Hyvin vähän on puhuttu kuitenkaan siitä mitä downshiftaaminen laajemmassa mittakaavassa merkitsisi koko yhteiskunnalle ja suomalaisten hyvinvoinnille.
Downshiftaamisella tarkoitetaan sitä, että ammatissaan hyvin menestyvä ja hyvin tienaava yrittäjä tai palkansaaja hellittää työstään joko vähentämällä työmääräänsä merkittävästi tai siirtymällä kevyempiin tehtäviin toiselle alalle. Useimmiten downshiftaajat ovat korkeasti koulutettuja henkilöitä. Downshiftaamisen myötä oma tulotaso alenee huomattavasti aiemmasta, mutta vapaa-aika lisääntyy.
Yksilötasolla downshiftaaminen on perusteltua silloin, kun se tapahtuu esimerkiksi terveydellisistä syistä. Yhtä lailla arvostettavaa on se, jos downshiftaaminen johtuu halusta huolehtia omista läheisistä. Jos esimerkiksi downshiftaa siirtymällä omaishoitajaksi ja säästää siten hoitotyöllään läheisen joutumisen laitoshoitoon, niin se on sekä kunnioitettavaa, että yhteiskunnallisesti arvokasta.
Sen sijaan yleinen downshiftaaminen ilman edellämainittuja perusteltuja syitä ei ole yhteiskunnallisesti järkevää, eikä siihen tule kannustaa. Downshiftaaja ei alenna vain omia tulojaan, vaan samalla hänen maksamansa verotulot pienenevät. Jos downshiftaaminen yleistyy, niin hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen vaarantuu.
Esimerkiksi 100000 euroa vuodessa tienaava palkansaaja maksaa asuinpaikasta riippuen keskimäärin tuloveroa noin 37000 euroa. Jos tällainen henkilö downshiftaa ja vähentää tekemäänsä työtä siten, että vuositulo putoaa 30000 euroon, niin hän maksaa enää veroa keskimäärin 6000 euroa. Yhteiskunnalta jää siis saamatta 31000 euroa verotuloja. Tämä vastaa tarkalleen yhden vanhainkotipaikan vuosittaista kustannusta yhteiskunnalle. Downshiftaaja ei siis alenna vain omia tulojaan, vaan alentaa huomattavasti myös yhteiskunnan tuloja.
Voidaan tietysti olettaa, että downshiftaajan paikan täyttää joku muu, jolloin yhteiskunnallinen vaikutus ei realisoidu. Kyse ei kuitenkaan ole nollasummapelistä. Pikemminkin päinvastoin, sillä lähes puolet hyvinvoinnistamme rahoitetaan viennillä. Mitä enemmän meillä on globaaleilla markkinoilla pärjääviä, hyvin tienaavia ja korkeita veroja maksavia, niin sitä paremmin meillä kaikilla menee ja sen paremmat terveydenhoito – ja koulutuspalvelut me voimme suomalaisille tarjota.
Koska downshiftaaminen ilman perusteltua syytä johtaa kansantalouden pienenemiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan vaarantumiseen, niin sitä ei ole syytä ihannoida. Sen sijaan tulee arvostaa niitä, jotka ahkeralla työllä ja yrittämisellään kasvattavat koko kansan hyvinvointia.
Työmatkat eivät saa tulla liian kalliiksi
14.5.2012
Työn perässä liikkuminen kasvaa koko ajan. Työpaikan vaihtuminen johtaa yhä havemmin asuinpaikan vaihtumiseen. Moni valitsee muuton sijasta pidemmän työmatkan. Toisaalta maaseudulla asuminen houkuttelee, jos työssäkäynti ei tule liian kalliiksi. Talouskasvulle dynaamiset työmarkkinat ovat elinehto. Dynaamiset työmarkkinat taas ovat mahdollisia vain jos työmatkaliikenne on sujuvaa ja kohtuuhintaista.
Viime aikoina tapetilla ovat olleet kilometrikorvaukset, joita päätettiin leikata 7 prosentilla eli 70 miljoonalla eurolla osana kehysriihen säästöpäätöksiä. Säästösumma ei ole ylivoimainen, mutta esitetty tapa on saanut paljon liikkuvat myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset takajaloilleen. Se malli, jossa korvaus olisi täysimääräinen 15000 kilometriin asti ja vain puolet sen jälkeen, on kohtuuton paljon ajaville.
Eduskunnassa onkin noussut kova keskustelu aiheesta myös hallituspuolueiden sisällä. Säästöpäätös ymmärretään, mutta ei toteuttamistapaa. Hyväksyttävämpi ratkaisu olisi juustohöylämäinen 3 sentin leikkaus kaikilta kilometreiltä. Se myös ohjaisi julkisen liikenteen käyttäjäksi niitä, joilla on siihen mahdollisuus. Tämä malli ei myöskään rankaisi kohtuuttomasti niitä paljon ajavia, joilla ei ole tosiasiallista vaihtoehtoa oman auton käyttämiselle.
Kilometrikorvausten kohtuullisen tason lisäksi on välttämätöntä pitää kiinni työmatkavähennyksestä, jota nyt voi saada maksimissaan 7000 euroa vuodessa 600 euron omavastuulla. Nimenomaan työmatkavähennys mahdollistaa asumisen maaseudulla tai pikkukaupunkissa, vaikka työ sijaitseekin suuressa kaupungissa. Jos työmatkavähennystä leikattaisiin, niin se johtaisi todelliseen keskittämiskehitykseen ja näivettäisi maaseudun. Samalla asuntojen hinnat keskuskaupunkissa ja sen välittömässä läheisyydessä edelleen nousisivat.
Erityisesti lapsiperheiden on usein tilaa saadakseen hakeuduttava kehyskuntiin, pienempiin kaupunkeihin ja maaseudulle, jossa neliöitä ja tonttimaata saa selvästi halevmmalla. Yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta tämä on ihan positiivista. Useimmille lapsille pienempi yhteisö on sopivampi kasvupaikka. Samalla tämä ” maalle muutto” – liike tasapainottaa alueellista kehitystä. Kyläkoulutkin säilyvät, jos muuttajien myötä on lapsia riittävästi.
Ilmastomuutoksen torjunnan nimissä ollaan usein hyvinkin fundamentaalisia syyllistämään maaseudulla asuvia. Hyvä on kuitenkin muistaa, että maaseudulla asuvien hiilijalanjälki on liikennettä lukuunottamatta kaikilla muilla sektorilla kaupunkilaista pienempi. Liikenteen päästöihin puolestaan voidaan parhaiten vaikuttaa autojen tekniikkaa kehittämällä ja suosimalla verotuksessa vähäpäästöisiä autoja. Oma auto on maaseudulla ja pikkukaupunkeissa välttämättömyys, eikä sen käyttämisestä siten pidä syyllistää.
Jatkossakinnon hyvin tärkeää pitää siitä kiinni, että työssäkäynti kauempaakin on taloudellisesti kannattavaa. Työmatkavähennykseen panostamalla tuemme sekä dynaamisia työmarkkinoita, että pidämme kurissa asuntojen hintakehityksen. Samalla mahdollistuu maaseudulla tai pikkukaupunkissa asuminen niille, joiden elämäntilanteeseen se sopii.
Kulta tuli vihdoin kotiin
14.5.2012
Lentopallolla on ollut keskeinen osa kotikaupunkimme elämää jo vuosikymmenien ajan. Ensimmäisen kerran valtakunnallista menestystö saavutettiin junioreissa jo 50-luvun lopulla, miesten huipulla pelattiin 70- luvun puolivälissä, käytiin mitaleilla 90-luvulla, vakiinnutettiin asema Suomen huipulla 2000-luvun alussa ja vihdosta viimein saatiin se kultamitali tänä keväänä.
Historiallisen perspektiivin ymmärtäminen on tärkeää, koska kaikki osaaminen rakentuu aiemmin opittuun. Tätä kultamitalia eivät siten voittaneet vain pelaajat, valmentajat, seuran johto, talkoomiehet, yhteistyökumppanit ja fanit, vaan myös kaikki ne, jotka vuosikymmenien aikana ovat tehneet työtä vammalalaisen lentopalloilun eteen.
Vuosien saatossa on onnistuttu rakentamaan VaLePa, jossa kaikki osa- alueet ovat kunnossa. Seuralla on huippuvalmentaja, loistavat pelaajat, vakaa talous, vahva junioritoiminta, iso joukko talkoolaisia ja laaja faniryhmä. Ensi syksystä lähtien myös puitteet ovat kunnossa, kun pitkään ja ansiokkaasti palvelleesta Sylvään salista siirrytään kansainväliset mitat täyttävään SASKYn uuteen halliin.
VaLePan kapteeni Antti Esko omisti mestaruuden kotikaupunkille. Se oli osuvasti sanottu. Juuri me sastamalalaiset sen voitimme. Oli ikimuistoinen tilaisuus, kun palkintojenjaon jälkeen VaLePan fanit valtasivat Salon areenan, onnittelivat ja halasivat pelaajia, sekä toisiaan. Valtava paikallinen kiinnostus asiaa kohtaa kertoo siitä, että me todellakin olemme lentopallokaupunki. Nyt sen tietää koko Suomi.
Sastamala on jo pitkään ollut johtava huippupelaajien tuottaja. Jo 70-luvulla maajoukkueeseen nousi useita Vammalan Kisan pelaajia. Kirkkaimpana tietenkin vuoden lentopalloilijaksikin valittu Arto Mäkinen, joka nyt VaLePan valmennuspäällikkönä on nostamassa uusia nuoria huipulle. VaLePan voitossa oli poikkeuksellista myös se, että valtaosa Suomen mestareista on oman paikkakunnan junioreita. Lisäksi mestareissa on heitä, jotka ovat aikuisiällä syvästi vammalalaiseen lentopalloperheeseen juurtuneet.
Nyt olympiapaikkaa tavoittelevassa maajoukkueessa on VaLePan junnukoulun kasvatteja Mikko Esko, Olli- Pekka Ojansivu ja Jari Tuominen. Lisäksi FCn riveistä sinne on noussut Eemil Tervaportti ja Huittisista Oivasen veljekset Mikko ja Matti. Ja tietenkin siellä on myös mukana VaLePan supertähti Olli Kunnari. Voi siis sanoa, että maajoukkueen runko muodostuu lähialueemme pelaajista.
Sastamala on tunnettu kirjoistaan ja kirkoistaan. Lentopallon kautta saavutettu julkisuus on myös erittäin arvokasta. Se antaa kaupunkista nuorekkaan, urheilullisen ja menestyvän kuvan. Kirjapääkaupunkin lisäksi meidän kannattaa puhua myös lentopallopääkaupunkista.
Tyrvään Sanomien blogi 30.4.: Kiikoisissa jo aika katsoa eteenpäin
14.5.2012
Kiikoisten ja Sastamalan kuntaliitoksen viimeiset värikkäät vaiheet ovat herättäneet myös valtakunnallista huomiota. Asiasta ovta kyselleet myös monet kolleegani eduskunnan kuppilassa ja käytävillä. Valtaosan näkemys puoluekantaan katsomatta on ollut se, että jos 1300 asukkaan kunta on Etelä- Suomessa olisi vielä kuntauudistuksen jälkeen itsenäinen, niin ei Suomessa sitten mitään kuntauudistusta tapahtuisikaan.
Kiikoisissa on jo useiden vaalikausien ajan riidelty siitä onko suunta kohti Sastamalaa ja Pirkanmaata, vaik kohti Kankaanpäätä ja Satakuntaa. Sairaanhoitopiiriä ja maakuntakin on jo useasti vaihdettu. Todellinen vaihtoehto kuntaliitokselle Sastamalaan olisi siis ollut liittyminen joko Kankaanpäähän tai Poriin. Jos Kiikoisissa ei olisi ollut voimakasta ja oma-aloitteista liikettä Sastamalaan, niin se olisi ilman muuta seutukuntajaon perusteella ohjattu kuntaliitosselvitykseen Kankaanpään kanssa. Hatunnoston ansaitsevatkin ne valtuutetut, jotka kaiken paineen alla kykenivät näkemään pitkälle ja valitsivat liitospäätöksellä Kiikoisten suunnan.
Liitospäätöksen aikataulu määrittyi kahdesta syystä. Ensinnäkin nyt oli viimeinen tilaisuus saada nykymuotoiset porkkanarahat. Nämä 3,2 miljoonaa euroa ovat tarpeeseen ja menevät suurelta osin Kiikoisten vesihuollon kehittämiseen. Jos porkkanarahoja jatkossa on, ne ovat vain murusia nykyisiin verrattuna. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole jatkossa varaa näin runsaskätisiin huomenlahjoihin. Toinen aikataulullinen seikka on syksyn kuntavaalit. Nyt kiikoislaiset pääsevät jo ensi syksynä Sastamalan kuntavaaleihin ja voivat valita edustajiaan Sastamalan valtuustoon.
Miksi 1300 asukkaan pienen kunnan itsenäisenä toimiminen ei ole järkevää? Tähän kysymykseen saa perspektiiviä, kun kääntää sen toisinpäin. Jos järkevin tapa järjestää kuntalaisten palvelut olisi tehdä kunnista 1300 asukkaan yksiköitä, niin Sastamalakin pitäisi jakaa 20 kuntaan. Käyttöön otettaisiin kaikki vanhat kunnat eli Karkut, Kiikat ja Keikyät, sekä lisäksi nippu uusia kuten vaikka Häijää, Stormi, Kalliala, Kaukola ja Tyrväänkylä. Kaikille pitäisi valita kunnanjohtajat, kunnansihteerit ja muut virkailijat. Kuitenkin kaikki palvelut pitäisi järjestää yhteistyössä, koska yksin kukaan näistä pienistä kunnista ei voisi järjestää yläkoulua , lukiota, terveyskeskusta tai musiikkiiopistoa. Luulen, että aika moni jopa kiikoislaisista kuntaliitoksen vastustajista ymmärtää, että ei tässä olisi mitään järkeä.
Kiikoisissa kannattaakin nyt katse suunnata tulevaisuuteen. Kuntaliitossopimus takaa peruspalvelut ja antaa mahdollisuudet alueen kehittämiselle. Sastamalan strategiaan kuuluu kasvukäytävien luominen valtateiden varteen. Liikenteellisesti Kiikoisten sijainti Tampere- Pori tien ja Pohjanmaan tien risteyksessä on hyvä. Se mahdollistaa liikeinveatointeja ja houkuttelee uutta asutusta. Häijään kaltainen nopea nousubuumi ei ole todennäköistä, koska etäisyys Tampereelle on pitkä ja Porin vetovoima ei Tampereen tavalla ulotu 40 kilometrin päähän. Myönteinen väestökehitys on kuitenkin aktiivisella tonttimyynnillä mahdollista saada aikaan jo nyt ja valtatien merkitys jatkossa vain kasvaa.
Ja mitä identiteettiin tulee, niin se ei häviä kuntaliitoksen kautta mihinkään. Kylät elävät jatkossakin. Sastamalan sisällä on sekä karkkulaisia, keikyäläisiä, illolaisia, suodenniemeläisiä, kiikoislaisia ja vielä meitä vammalaisiakin.
Arto Satosen viikkoviesti – Kreikan tilanne ja nuorisotyöttömyys Suomessa
11.5.2012
Tämän viikon listaviestissä käsitellään Kreikan tilannetta ja sen mahdollisia heijastusvaikutuksia, sekä suomalaista keskustelua nuorten työllistämisestä, erityisesti alkupalkan käyttöönotosta.
Kreikan vaalit johtivat umpisolmuun – edessä tummia pilviä
Kreikan vaalien tulos on puhuttanut koko Euroopassa. Ääriryhmät kommunistit, uusnatsit ja radikaali vasemmisto olivat vaalien suurvoittajia ja perinteiset valtapuolueet konservatiivit ja sosiaalidemokraatit saivat yhteensä alle puolet äänistä. Hallituksen muodostaminen on erittäin vaikeaa, koska puolet parlamentin jäsenistä tukee EUn toimia maan talouden tervehdyttämisesi ja toinen puoli on ehdottomasti rahoituspakettien edellyttämiä säästötoimia vastaan. Toivoa silti sopii, että Pasokin johtaja Venizelos kykenee muodostamaan toimintakykyisen hallituksen.
Jos Kreikkaan ei synny talouden tervehdyttämiseen sitoutuvaa hallitusta, niin silloin sopeutuminen tapahtuu rankimman jälkeen. Eurosta pääsee kyllä eroon, mutta samalla lähtevät ulkomaiset rahoittajat. Varaton valtio ei kykene maksamaan palkkoja, eläkkeitä, eikä sosiaalietuuksia täysimääräisesti, joten vaarana on että taloudellisesta kriisistä syntyy myös yhteiskunnallinen kriisi. Uudet vaalit ovat edessä jos hallituksen muodostamisessa ei onnistuta. Silloin kreikkalaiset joutuvat valitsemaan kovan sopeutuksen ja hallitsemattoman kriisiytymisen väliltä. Joka tapauksessa edessä on tummia pilviä, sillä Kreikassa on vuosikymmeniä eletty kansakuntana yli varojen ja nyt on tullut laskunmaksun aika, mikä ei ole kivuton toimenpide.
Valta vaihtui vaaleissa myös Ranskassa. Uusi presidentti Francois Hollande lupasi vaalikampanjassaan joitakin populistisia lupauksia hurjista tuloveroista paljon tienaaville lievennyksiä eläkeikään ja virkamiesten vähennysohjelmaan. Hollande kuitenkin joutuu tunnustamaan sen tosiasian, että myös Ranskan budjetti on saatava tasapainoon. Ranska on tehnyt ylijäämäisen valtion tilinpäätöksen viimeksi 70-luvulla, joten pelivara julkisten menojen lisäyksessä on jo käytetty. Hollanden puheet talouskasvun vauhdittamisesta ovat aivan oikeita, mutta elvyttämällä sitä velkainen Eurooppa ei voi tehdä.
Alkupalkka olisi yksi lääke nuorisotyöttömyyden torjuntaan
Suomessa on tällä viikolla virinnyt keskustelu nuorten alkupalkasta. Perusidea on siis siinä, että voitaisiin palkata työuransa aloittava nuori työehtosopimusta alemmalla palkalla määräajaksi. Tämä on järkevä ehdotus, koska aloittavan työntekijän työn tuottavuus ei heti aluksi ole yhtä korkea kuin kokeneemman, koska uusi työntekijä tarvitsee opastusta. Toisaalta tieto siitä, että palkka nousee osaamisen kasvaessa motivoi hoitamaan työn hyvin. Tämä olisi siis yksi keino alentaa työllistämiskynnystä erityisesti pienissä yrityksissä, jossa on suurin työllistämispotentiaali.
Nykyisin on toki mahdollista saada tukea nuorten työllistämiseen. Yritys voi saada palkkatukea 670 euroa kuukaudessa 10 kuukauden ajan. Tuki on yritykselle verollista. Tämä on kuitenkin alkupalkkaan verrattuna paljon byrokraattisempi tapa. Kaikissa yrityksissä ei tätä tunneta, eikä ehditä näitä tukia hakea. Tukia ei myöskään riitä kaikille.
Pirkanmaan Yrittäjät ovat toteuttaneet kampanjan nuorten työllistämiseksi ja siihen on jo nyt lähtenyt mukaan 31 yritystä, jotka ovat luvanneet 269 työpaikkaa ja 47 on jo täytettykin.
Tämän viikon maanantain Aamulehdessä VATTin uusi johtaja Juhana Vartiainen puolusti alkupalkkaa Ruotsin kokemuksiin vedoten. Seuraavan päivän lehdessä alkupalkan tyrmäsi SAKN puheenjohtaja Lauri Lyly leimaten sen populismiksi. Oma vastaukseni Lylylle oli puolestaan keskiviikon Aamulehdessä ja se löytyy myös täältä. Keskustelu tästä asiasta jatkui eilen A-talkissa ja tulee jatkumaan edelleen. Tärkeintä on tiedostaa se, että pitkittyvä työttömyys on pääsyy syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja sen vuoksi ei ole varaa jättää käyttämättä yhtäkään väylää, jolla nuoria autetaan pääsemään työhön kiinni.
Hyvää viikonloppua toivottaen,
Arto Satonen
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
AL 9.5.: Arto Satonen – Alkupalkka yksi keino nujertaa nuorisotyöttömyyttä
9.5.2012
VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen vetoaa Aamulehdessä 7.5. työmarkkinajärjestöihin, jotta nämä kävisivät nuorisotyöttömyyden kimppuun sopimalla alkupalkasta, joka olisi työehtosopimusta alhaisempi. Seuraavan päivän Aamulehdessä SAKn puheenjohtaja Lauri Lyly torjuu esityksen ja syyttää sitä populistiseksi puheeksi.
Nuorisotyöttömyyden torjuminen on yksi hallituksen painopistealueista. Ensi vuoden alusta astuu voimaan nuorten yhteiskuntatakuu, jonka perusteella kaikille alle 25-vuotiaille työttömille nuorille tarjotaan jokin aktiivitoimi. Se siis tarkoittaa koulutuspaikkaa, työpajaa, palkkatuettua työpaikkaa tai oppisopimuskoulutusta. Nämä ovat oikeansuuntaisia toimia ja niihin käytetään jo ensi vuoden budjetissa 60 miljoonaa euroa uutta rahaa. Mikään ei kuitenkaan korvaa oikeaa työpaikkaa.
Yrityksissä on halukkuutta lähteä mukaan talkoisiin nuorisotyöttömyyttä vastaan. Pirkanmaan yrittäjät ovat käynnistäneet kampanjan, jonka kautta 27 yritystä on jo luvannut nuorille 238 työpaikkaa ja 47 on jo täytettykin. Työllistämispotentiaalia on kuitenkin hurjasti enemmän ja se on nimenomaan pienissä yrityksissä.
SAKn puheenjohtaja Lauri Lyly toteaa haastattelussaan, että jo nyt on mahdollista saada nuorten työllistämiseen palkkatukea. Se pitää paikkansa, tämä tuki on 670 euroa kuukaudessa, maksimiaika on 10 kuukautta ja tuki on työnantajalle verollista. Tämä tuki ei kuitenkaan ole sama asia kuin alkupalkka. Kaikki pienet yrittäjät eivät osaa, eivätkä ehdi hakemaan näitä yhteiskunnan tukia. Toisaalta palkkatukea ei välttämättä riitä kaikille.
Suurin ero palkkatuen ja alkupalkan välillä on kuitenkin ajatustavassa. Aloittava työntekijä ei yleensä ole heti yhtä hyvä kuin jo tätä työtä vuosia tehnyt. Uutta työntekijää joudutaan opastamaan työssä ja työhön sisään pääseminen vie useimmiten jonkin aikaa. On siis ihan oikeasti perusteltua, että alkupalkka on hieman pienempi, koska myös työn tuottavuus on pienempi. Yhtä lailla on oikein, että osaamisen kehittyessä myös palkka nousee.
On aivan varmaa, että mahdollisuus palkata alkupalkalla alentaa työllistämisen kynnystä ja avaa uusia työpaikkoja nuorille. Samalla kasvaa motivaatio hoitaa työ hyvin, koska työssä pärjääminen johtaa palkankorotukseen. Nuorisotyöttömyys johtaa usein myös syrjäytymiseen. Tämän kehityksen estämiseksi on käännettävä kaikki kivet ja alkupalkka on yksi tehokas keino edistää nuorten työllistymistä.
Ruotsissa on toteutettu merkittävä työmarkkinauudistus. Siellä on otettu käyttöön muitakin Vartiaisen esittämiä keinoja kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus, ensimmäisen sairaslomapäivän omavastuu ja vapaampi mahdollisuus palkata työvoimaa EU- alueen ulkopuolelta. Näiden uudistusten ansiosta työn tarjontaa on lisätty ja talouskasvua kiihdytetty.
Ruotsissa on työllisyysaste 72,7 prosenttia, kun se Suomessa on 68,1. Eli siis Suomeen sovellettuna lähes 100000 ihmistä olisi enemmän töissä kuin meillä. Suomessa nämä uudistukset eivät ole edenneet, koska SAK on johdonmukaisesti vastustanut niitä kaikkia. Onko se populismia ja kuinka kalliiksi se Suomelle tulee?
Arto Satosen viikkoviesti – kohtuullisuuskeskustelu, Guggenheim ja Suomen matkailu
4.5.2012
Tämä poliittinen viikko jäi eduskunnassa vapun verran vapaaksi. Poliittinen vappu toki sisälsi puheita, jotka nousivat vielä eduskunnan kyselytunnillakin esille. Tässä listaviestissä jälkianalyysia vappupuheiden kohtuullisuuskeskustelusta sekä Guggenheim-päätöksestä ja Suomen matkailuvalteista.
Kohtuullisuus kunniaan
Niin vappupuheissa kuin eduskunnassakin nostettiin esille yritysten, erityisesti valtionyhtiön johtajien, edut ja palkat. Toimiessaan lyhyen aikaa eduskunnan puhemiehenä Ben Zyskowicz nosti hyvin voimakkaasti esille palkkojen, optioiden ja muiden etuuksien kohtuullistamisen. Zyskowicz on tehnyt aivan oikean havainnon siitä, että yritysten palkitsemisjärjestelmät ovat ylittäneet kohtuullisen tason, eivätkä aina ole edes tuloksella perusteltavissa. Ylisuuret palkka- ja eläke-etuudet on laajalti koettu epäoikeudenmukaisiksi ja ne ovat vaikuttaneet kansalaisten asenteisiin. Hyvin tehdystä työstä pitää toki saada palkkio, mutta kohtuullisuuden mielessä pitäminen on hyvin tärkeää, koska johto on aina esimerkkinä muille.
Erityisesti valtionyhtiöissä onkin perusteltua luoda selkeät pelisäännöt johdon palkkaukseen. Palkkatason pitää olla riittävä kyvykkäiden henkilöiden rekrytoimiseen, mutta ylilyönteihin tai heikoista tuloksista palkitsemiseen ei saa sortua. Eduskunnassa keskustelu palkkioista jatkui keskustelulla korruptiosta. Perussuomalaisten taholta esille otettiin vennamolaista “rosvot kiinni” -retoriikkaa. Tämä keskustelu karkasi käsistä. Pääministeri Jyrki Katainen totesi hyvin voimakkaasti sen, että Suomi kuuluu kansainvälisissä vertailuissa niiden maiden joukkoon, jossa korruptio on alhaisinta. On siten täysin kohtuutonta, että jotkut kansanedustajat levittävät Suomesta sellaista kuvaa, että maamme olisi korruptoitunut.
Ymmärtääkseen Suomen ja korruptiomaiden välisen eron ei tarvitse olla ulkomaankaupan erityisasiantuntija. Vähänkin elämää maamme rajojen ulkopuolella seurannut tietää, että lähialueillammekin on maita, jossa korruptio rehottaa aivan arkipäiväisessä elämässä. Lääkärille on maksettava pimeästi, jotta saa hyvää palvelua. Ylinopeussakosta selviää maksamalla pimeästi poliisille. Rakentaminen vauhdittuu viranomaisia lahjomalla ja jopa yliopistollisia loppututkintoja voi ostaa. Nämä kaikki ovat elävää elämää monissa maissa, mutta eivät tulisi kuuloonkaan Suomessa.
Guggenheim meni puihin – vetonaulaa matkailuun tarvitaan
Helsingin kaupunginhallitus päätti yhden äänen enemmistöllä torpata Guggenheimin rakentamisen Helsinkiin. Itse päätöstäkin eriskummallisempaa on asiasta noussut keskustelu. Sen sijaan, että keskustellaan siitä tarvitseeko suomalainen kulttuurielämä Guggenheimia, pitäisi keskustella siitä kiinnostaako Guggenheim ulkomaista turistia.
Taidemuseoita on Suomessa jo ihan riittävästi, joten sen puolesta tarvetta ei ole. Jos sen sijaan kyseessä on merkittävä turistirysä, niin silloin se kannattaa rakentaa matkailutulojen vuoksi. Oma asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan ovatko 500 000 vuosikävijäluvut realistisia ja kuinka moni tulisi nimenomaan Guggenheimia katsomaan. En siis voi ottaa kantaa siihen oliko tehty päätös oikea vai väärä. Sen sijaan väärin on se, jos tällaisen turistimagneetin arvoa mitataan sillä mitä se tuo meidän kulttuurielämällemme. Oikea mittari on siis se, onko hanke meille kansakuntana taloudellisesti kannattava vai ei.
Jälkimainingeissa on noussut esille jopa Guggenheimin sijoittuminen Tampereelle. Todennäköisesti tässä vaiheessa Tampere ei Guggenheimia kiinnosta, koska muut pohjoismaiset pääkaupungit ovat ilmaisseet kiinnostuksensa. Kyseessä saattaa olla myös Tampereen mittapuulla mitattuna liian iso hanke. Silti jokainen tällainen hanke pitää arvioida erikseen ja tarvittaessa on toimittava nopeasti. Särkänniemen huvipuiston avaama maailman ensimmäinen Angry Bird -puisto on hyvä esimerkki nopeasta toiminnasta. Jo nyt asiaan kohdistunut kiinnostus on ollut kansainvälisesti niin kovaa, että menestystä on lupa odottaa. Jos yleisöryntäys tulee niin siitä ei hyödy vain Särkänniemi, vaan myös Tampereen hotellit, kaupat ja ravintolat. Ja itse asiassa vieläkin laajemmin koko Pirkanmaa.
Suomen kiekkojoukkuetta kannustaen, VaLepan voittoa juhlien ja hyvää viikonloppua toivottaen,
Arto Satonen
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
Arto Satosen viikkoviesti – Kilometrikorvaukset ja nuorten syrjäytyminen
27.4.2012
Tällä viikolla ovat eduskuntaa puhuttaneet kilometrikorvaukset ja uusi tutkimus nuorten syrjäytymisestä, jossa erityiseksi riskiryhmäksi nousevat maahanmuuttajanuoret.
Juustohöylä oikeudenmukaisempi vaihtoehto kilometrikorvauksiin
Kehysriihestä asti on sähköpostiin satanut palautetta kilometrikorvausten leikkaamisesta myynnin ja markkinoinnin ammattilaisilta ja muilta päivittäin autoa työvälineenään käyttäneiltä. On itsestään selvää, että julkisuudessa esillä ollut tapa leikata kilometrikorvauksia on herättänyt ärtymystä. Jos täysi korvaus maksettaisiin vain 15000 kilometriin asti ja siltä ylittävältä osalta puolet, niin kova leikkuri iskisi niihin, joilla ei työssään ole omalle autolle vaihtoehtoa.
Kilometrikorvauksia maksetaan kaikkineen vuosittain miljardi euroa ja leikattava summa on 70 miljoonaa eli 7 prosenttia. Vaihtoehtoinen tapa toteuttaa tämä leikkaus olisi muuttaa 45 sentin kilometrikorvaushinta 42 sentiksi. Tämä olisi tasapuolinen, eikä olisi kohtuuton kenenkään näkökulmasta. Lisäksi tällä linjauksella voisi olla aitoja ympäristöpoliittisia vaikutuksia, koska se kannustaisi julkisen liikenteen käyttöön niitä, joilla on siihen mahdollisuus. Jos leikkaus taas koskee vain paljon ajavia, niin heillä ei käytännössä ole mahdollisuutta vaihtaa omaa autoa muuhun liikennemuotoon. Työkseen liikkeitä kiertävä myyntiedustaja tai ympäri maata asennuksia hoitava ei voi aikataulusyistä valita julkista liikennettä.
Tämä kilometrikorvauksen juustohöylämalli oli esillä eilen kyselytunnilla, eikä valtionvarainministeri Jutta Urpilainen tyrmännyt sitä. Asia on edelleen auki, mutta uskon juustohöylämallin voittavan. Liikennevaliokunnan puheenjohtajana tämä asia kuuluu reviirilleni ja aion olla tässä aktiivinen jatkossakin.
Huolestuttavia tuloksia nuorten syrjäytymisestä
Uudet tutkimukset nuorten syrjäytymisestä ovat huolestuttava. Erityisesti maahanmuuttajanuorten syrjäytymislukemat ovat hurjat. Somalinuorista jopa 40 prosenttia on vailla työtä, opiskelupaikkaa ja päästötodistusta. Venäläisillä nuorilla vastaava lukema on 11 prosenttia eli siis neljä kertaa parempi. Sekin on silti kolminkertainen valtaväestöön verrattuna. Kaikkein pienintä syrjäytyminen on ruotsinsuomalaisten nuorten kohdalla.
Tästä tutkimustuloksesta on vedettävissä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin kotoutumisessa on onnistuttava paljon nykyistä paremmin. Suomen kielen opetukseen ja sellaiseen vapaaehtoistoimintaan, jossa maahanmuuttajanuoret samalla oppivat Suomea on satsattava. Iso joukko syrjäytyneitä nuoria muodostaa nimittäin todellisen riskiryhmän sisäisen turvallisuuden kannalta. On siten välttämätöntä löytää keinoja, jotta nykyistä useampi Suomeen asettunut maahanmuuttajanuori saadaan rakentamaan tätä yhteiskuntaa, eikä syrjäytymään siitä.
Toinen johtopäätös on se, että maahanmuuttopolitiikassa ei saa olla sinisilmäinen. Suomen on arvioitava realistisesti omat resurssinsa kotouttaa ja suhteutettava kotouttamista tarvitsevien määrä siihen. Työperäisiä maahanmuuttajia tarvitaan työvoimakapeikkoaloille ja pakolaisstatuksen saaneilla on oikeus suojeluun. Sen sijaan turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenyhdistämisoikeutensa osalta on omat lakimme rinnastettava pohjoismaisiin käytäntöihin. Viime vaalikaudella aloitettua houkuttelevuustekijöiden karsimista on jatkettava. Kotouttamisen resurssit on suhteuttava todelliseen tarpeeseen ja silloin on tärkeää, että myös kotoutettavien määrä on realistisella tasolla. Emme voi hyväksyä kehitystä, jossa joidenkin kansallisuuksien nuorista kolmannes ja ylikin syrjäytyy. Tällaisen kehityksen yhteiskunnallinen hinta on täysin arvaamaton.
Hyvää vappua toivottaen,
Arto
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
Arto Satosen viikkoviesti – Kiikoisten suuntavalinta ja vanhuspalvelulaki
23.4.2012
Tämän viikon uutisia ovat hallinneet lahjus- ja vaalirahoitustuomiot. Asiaa on laajalti käyty läpi julkisuudessa, joten minulla ei ole siihen lisättävää. Tärkeä viesti tuli presidentti Sauli Niinistöltä hänen todetessaan, että koko prosessi on jo johtanut siihen, että vaalirahoitusta on jo muutettu avoimemmaksi. Tämä onkin poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta välttämätöntä. Kansanedustaja Ilkka Kanervan poliittisen uran jatkon kannalta ratkaisevaa on se pitääkö hovioikeus voimassa käräjäoikeuden määräämän tuomion.
Tämän viikon listaviestissä käsittelen juuri toteutunutta Sastamalan ja Kiikoisen kuntaliitosta, sekä lausuntokierrokselle lähtenyttä esitystä uudeksi vanhuspalvelulaiksi.
Kiikoisten valtuusto teki suuntavalinnan
Kiikoisten valtuusto päätti myöhään keskiviikkona äänin 10-7 hyväksyä kuntaliitoksen Sastamalan kanssa. Tämä oli kiikoislaisille tärkeä suuntavalinta. 1300 asukkaan kunnan itsenäisenä jatkaminen ei tulevan kuntauudistuksen jälkeen olisi ollut realismia. Tosiasiallisesti valittavina oli siis kumppani ja maakunta. Todelliset vaihtoehdot Sastamala-liitokselle olisivat olleet liitos Porin tai Kankaanpään suuntaan. Porilla tuskin olisi ollut intressiä kehittää Kiikoista ja Kankaanpäällä taas ei olisi ollut siihen varaa, koska omakin kuntatalous on heikoilla.
Sastamalan strategiana on kasvaa valtateitä pitkin, koska kunnan ydinalueet sijaitsevat joko valtatie 11 tai valtatie 12 läheisyydessä. Kiikoisten liikenteellinen sijainti Tampere-Pori tien ja Pohjanmaan tien risteyksessä on jo osoittautunut ABCn ansiosta toimivaksi. Täysin mahdollista on, että risteyksen läheisyyteen syntyy jatkossa lisää merkittävää liiketoimintaa ja myöskin uutta asutusta. Häijään kaltaiseen kasvubuumiin tuskin ylletään, mutta joka tapauksessa väestömäärän myönteinen kehitys on mahdollista. Häijään valttina on lyhyt etäisyys Tampereelta, joka on kolme kertaa Poria suurempi keskus.
Kuntaliitoksen puolesta äänestäneille kokoomusvaltuutetuille on nostettava hattua. He pystyivät näkemään pidemmälle ja kestivät paineet, vaikka kuntaliitos otti Kiikoisissa koville. Nyt tehty vapaaehtoinen liitospäätös tuo porkkanarahaa 3,2 miljoonaa, josta merkittävä osa menee Kiikoisten vesihuollon kehittämiseen ja siten asumisolojen parantamiseen. Jos liitosta olisi vitkutettu, niin porkkanarahat olisi menetetty. Toivoa sopii, että kuntaliitospäätöstä edeltänyt jyrkkä vastakkainasettelu Kiikoisissa häviää ja pystytään jatkossa yhteisesti kehittämään uutta Sastamalaa ja Kiikoisten kaupunginosaa.
Vanhuspalvelulaki tulee, tarkempi sisältö selviää myöhemmin
Uuden vanhuspalvelulain tarve on kiistaton. Vanhusten määrä ja palvelutarve kasvaa koko ajan. Pelkät suositukset eivät ole riittäneet takaamaan laatutasoa vanhusten palveluissa. Jatkovalmistelussa on tärkeää löytää ne toimintamallit, joilla vanhuksille tarjotaan ikäihmisille kuuluvat laadukkaat palvelut kustannustehokkaasti. Niitä on autettava, jotka ovat avun tarpeessa.
Lakiehdotus velvoittaa kunnat palvelutarpeen selvittämiseen tietyssä ajassa, hoidon järjestämiseen viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ja valvontaan. Lakiesitykseen ei sisälly ikärajaa. Aiemmin on puhuttu 75-vuoden iästä, koska useimmilla ihmisillä palvelutarve kasvaa siinä iässä nopeasti. Avuntarve on kuitenkin henkilökohtainen. Joukossamme on useita yli 80-vuotiaita, jotka hoitavat arkiaskareensa täysin itse. Vastaavasti on niitä, jotka eivät alle 75-vuotiaanakaan selviä kotona yksin, vaan tarvitsevat kotiapua. Vanhuspalvelulain toteuttamisessa on hyvin tärkeää arvioida yksilöllisesti avun tarve ja kohdistaa apu avunsaajan tarpeen mukaan. Mikään ikä ei voi automaattisesti tuoda palveluita, vaan tarve määräytyy kunnon ja elämäntilanteen mukaan.
Uusi vanhuspalvelulaki lähtee nyt lausuntokierrokselle ja lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana.
Raideliikenteen panostukset helpottavat matkustajia
17.4.2012
Eduskunta aloittaa pääsiäisen jälkeen liikennepoliittisen selonteon käsittelyn. Selonteossa linjataan suomalaista liikennepolitiikkaa vuosikymmenen päähän. Selontekoon sisältyy vahva panostus raideliikeenteeseen. Tästä panostuksesta myös Pirkanmaa saa omansa.
Tuhansien työmatka suuntautuu jo nykyisin junalla Tampereelta Helsinkiin. Matkustajille on tärkeää päästä työpaikalleen ajoissa. Onkin välttämätöntä, että junien täsmällisyyttä parannetaan. Tämä talvi on ollut edellistä parempi. Luonnonolojen lisäksi siihen on vaikuttanut 20 miljoonan euron lisäpanostus raideliikenteen ylläpitoon. Silti kehittämistä on edelleen.
Uusi liikennepoliittinen selonteko tunnustaa pääradan Helsinki- Tampere – Oulu merkityksen ja se kuuluu myös eurooppalaiseen TEN T- ydinverkkoon. Tälle radalle myös investoidaan jo vuosien 2012-15 aikana. Helsinki – Riihimäki välin välityskykyä parannetaan, mikä auttaa myös Tampereen junien pysymistä aikataulussa. Myös Riihimäki- Tampere välin kehittäminen on tulossa, vaikka se ei ihan ensimmäisiiin hankkeisiin sisällykään. Tärkeää Tampereen seudun kehittämiselle on myös toteuttaa mahdollisimman pian oikoratahanke tai pikemminkin Tampereen ohitusrata, jolla tavaraliikenne siirretään pois keskustasta ja ratapiha voidaan ottaa muuhun käyttöön.
Tampereelta on jo pitkään tavoiteltu suoraa junayhteyttä Pietariin. Nyt rakennettava Riihimäen kolmioraide tekee tämän hankkeen mahdolliseksi. VR on luvannut välittömästi kolmioraiteen valmistumisen jälkeen käynnistää IC- tasoisen länsi-itä yhteyden välillä Tampere-Lahti, joka olisi samalla kytketty Pietariin menevän Allegron aikatauluihin. Näin matka Tampereelta Pietariin lyhenisi lähes tunnilla. Lopullinen tavoite on tietenkin Pirkanmaalla se, että saamme suoran Allegro-yhteyden Pietariin. Tämän yhteyden toteutumisella on huomattavia taloudellisia vaikutuksia maakuntaamme.
Liikennepoliittisen selonteon periaatepäätökseen sisältyy myös se, että Tampereen katuraitiotue tulee samaa 30 prosentin valtionrahoituksen. Uusi katuraitiotie lyhentää erityisesti matka-aikaa Hervannan ja Lentävänniemen suunnista keskustaan. Tiheästi kulkeva ratikka on houkutteleva matkustustusvaihtoehto ja vie siten konkreettisesti eteenpäin Tampereen seudun joukkoliikennettä. Tällä hetkellä realistista on olettaa hankkeen aloituksen tapahtuvan v. 2016.
Raideliikenteeseen panostaminen on ympäristöpolitiikan näkökulmasta järkevää. Liikenteen sujuvuuden kannalta on kuitenkin muistettava, että valtaosa ihmisistä ja tavaroista kulkee edelleen maanteitse. Sen vuoksi me tarvitsemme täsmäinvestointeja myös maantieliikenteen pullonkauloihin ja lisäksi tulee pitää huolta nykyisen tieverkon kunnosta. Joka tapauksessa nyt tehtävät raideinvestoinnit ovat erinomaisia, koska ne parantavat Tampereen ja Helsinkin välisen liikenteen sujuvuutta, sekä helpottavat Tampereen sisäistä liikennettä.